Kymmenen vuotta sitten 500 markan rumpukoneen äärelle perustettu ja tuolloin ahkerasti synkemmän musiikin tilaisuuksissa soittanut UltraNoir päättää seitsemän vuoden epäonnen 20.09. julkaisemalla vuoden 2006 Suffer No Fiction -debyytilleen seuraajan Ultranoia.
Positiivisesta kritiikistä huolimatta yhtye hajaantui duoksi Jannen (kitara/koneet) lähdettyä itsensä väsyksiin työskennelleestä ryhmästä. Tuolloin Utu (koskettimet) ja Anton (laulu/koneet) päätyivät vuosiksi säntäilemään niin ulkomailla kuin kotimaassa eräänlaisena ”Soft cell from hell” -ilmestyksenä; kaksi arkitodellisuuttaan pakenevaa ajelehtijaa paiskomassa syntikkapunkkia 20 minuutin humalaisina setteinä.
Einstürzende Neubautenin keikan jatkoilta 2010 alkuperäinen kolmikko alkoi jälleen pitää yhteyttä. Miltei kuusi vuotta kestäneiden atonaalisten kollaasien äänityssessiolle löytyi järkevä muoto, kun hiljalleen joukkoon palannut Janne miksasi ja muun yhtyeen ohella tuotti 20.9.2013 julkaistavan Ultranoia -albumin. Albumi yhdistelee 70-luvun lopun New Yorkin no wave -suuntauksen sävyjä alkuaikojen dogmaansa iskevästä rytmipohjasta vaikuttein niin The Curen ja Joy Divisionin post-punkista kuin Front 242:n, DAF:n tai vaikkapa Ministryn varhaisesta syntikkavyörytyksestä aina Adultin electroclashiin asti. Tuloksena ainoastaan ainoastaan ”noir wave”.
Infektion myötä jakeluun päästettävä levy Ultranoia aktivoi vimmaisesta live-esiintymisestään kiitellyn yhtyeen myös takaisin aktiivisen keikkailun pariin.
Club INFEKTIO 